Helena ei tottele -romaanin pääteemoiksi nousevat toiseus, sivullisuus ja moraali. Usein vieläpä niin, että nuo kolme asiaa kietoutuvat tosiinsa. Toiseus saa aikaan moraalista paheksuntaa tai sitten ankara siveellisyyssäännöt sivullisuutta. Kuitenkaan ei ole havaittavissa sellaista asiaintilaa, että kirjailija asettaisi näitä moraalisääntöjä. Pikemminkin saattaa huomata, että mikäli kirjassa esiintyy joku tavallista tiukemmin elämisen normein varustettu henkilö, on mahdollista että pahennuksen kohteen arvot muuttuvat astetta vapaamielisemmiksi.
Yksi näistä elämäntavoillaan yhteisössään huolestumista aiheuttava on jo isoäiti-ikään ehtinyt Helena Junkkeri. Kaiken alkuna ja juurena voidaan pitää sitä, että Helena, jo toistamiseen leskeksi jäänyt, tekee matkaan Italiaan matkakumppaninaan taiteilija Mario Utti. Ja kuten aiemmista Helena-sarjan teosesittelyistä muistamme, herättää Utti ympäristössään ankaraa uteliaisuutta erakkoudellaan.
1950-luvun suomalaisessa maaseutukulttuurissa ei kahden vapaan eri sukupuolta olevan ihmisen matkustamista yhdessä katsottu suopein silmin. Helena Junkkerin ja Mario Uttin tapauksessa asian teki vielä mutkallisemmaksi se, että hänen katsottiin vielä virallisesti olevan naimisissa argentiinalaisen rouvansa kanssa. Tosin he olivat eronneet jo hyvän matkaa toistakymmentä vuotta sitten ja argentiinattarella oli jo uusi mies ja lapsiakin tämän kanssa. Joka tapauksessa arvostelijoita riitti. Yksi näistä on Helenan oma tytär Eeva-Kristiina Alanen, talousopettaja ja maatalonemäntä, kaikessa elämässään järkevyyden perikuva. Kyläyhteisön tuomio puolestaan on se, että pastori kieltää Helenaa soittamasta urkuja keskiviikkoiltojen hartaustilaisuuksissa.
Ajan ankaraa siveyssäännöstöä ja tarkoin määrättyjä sukupuolinormeja kuvastaa hyvin Helenan lapsenlapsen (siis Eeva-Kristiinan tyttären) Irmelin ja hänen mielitiettynsä seurustelu.
- Mistäs tiedät, että minä katson sinua.
- Arvaan. Se on sinun tapasi.
- Onko, en ole itse huomannut.
- Sinä aina seuraat minua katseellasi, silloinkin, kun puhut muille. Eri höntti tapa!
- Yritän päästä siitä, jos se kiusaa sinua. Katson ehkä siksi, että olen joka hetki erilainen. Sinua katson tahtomattaan.
- En pidä siitä... enkä mistään...
- Pidätpäs, Olavi sanoi töksähtäen ja istuutui. - Muun takia noin vain intät.
- En, en, en! Sinä katsot siksi, kun aina pelkäät puolestani, pelkäät minun päästävän suustani jotain luvatonta. Niin se on. Sinusta sinun oma henkesi on ylevä ja sinun moraalisi turkasen korkealla, siksi sinä pelkäät. Pelkäät taivaallisen ilmasi saastumista.
- Hullu tyttö!
- Tuttu sana. Ilkalta opittu. Kiitoksia!
- Haluat vain härnätä, olet sillä tuulella. Luulet, etten raatsi suuttua sinuun, mutta älä ole niin varma!
- Olet varma siitä, että et osaakaan...
- Mitä en osaa?
- Luokan tytöt ovat minulle kateellisia Olavi Tuomaalan päällisiä, mutta en luule heillä olevan siihen suurtakaan aihetta. Ei riitä, että on ylemmällä luokalla ja kymppi urheilussa tai aikoo papiksi tai...
Yht'äkkisellä liikkeellä Olavi tempasi tytön käsivarsiinsa ja painoi huulensa tämän härnäävää suuta vasten.
Irmeli käänsi rajusti päätään. - Hellitä, mieletön, hän ähkäisi. - Aiotko hitossa pussata minua!
- Sitähän juuri tahdoitkin, et muuta.
- Ja se on kukkua!
- Ja jos tahdoinkin, oli se vain sitä varten, että tiedän sinun osaavan. Et ole ensikertalainen!
- Pitäisikös?
- En tiedä, mutta ei minulla kukaan saa opetella.
- Irmeli...
- Noh?
- Älä nyt ole noin yrmeä. Tiedäthän, että pidän sinusta.
- Ei sitä tarvitse pussaamalla osoittaa, kyllä minä sen muutenkin tiedän. Sitä paitsi jos oikein pidetään, on se jo toinen juttu. Silloin suudellaan oikealla tavalla, tarkoitan vakavasti. Mutta sinä...sinä pilasit kaiken, kuulitko. Pussata nyt tyttöä kuin ... kuin jokin koulupoika.
(s. 126-127)
Traaginen on puolestaan Junkkerin kartanon apulaisen Elman kohtalo. Tyttö on originelli ja vuoroin makaa homssuisena vuoteensa pohjalla ja vuoroin esiintyy kartanon Arttu-isäntää viettelevänä naisena ja innovatiivisena ja innokkaana kotitaloustyöntekijänä. Elman tapaus esitetään lukijalle ensin toiseuden ja moraalisuuden näkökulmista ennen kuin totuus paljastuu. Elman äidin kuvaus tyttärensä elämänkohtalosta maanis-depressiivisen sairauden kourissa on vaikuttava.